1.
Yhden elämä on monen koskettama.
Kosketus on tulevaisuus, kun se jää muistiin.
Muisti piirtää nykyisyyttä toistattamalla itseään.
Jokainen päivä olisi yhtä yötä ja jokainen yö samaa päivää, jos kuvittelu ei muistilla tarinoisi.
Tarina on ihmisen maailma, johon universumikin mahtuu.
Kuvittelu on tarinan luoja, joka ylittää menneen, nykyisen ja tulevan hetken.
Jokainen hetki on kuvittelun. Se on ajan henki.
2.
Suurmiehet katoavat patsaiksi, joiden suuruus kertoo heidän vuodattamansa veren määrästä.
Patsaiden taakse piiloutuvat tulevat suurmiehet ja heidän alamaisensa.
Patsaiden varjossa suurmiehet kuvittelevat patsaansa - mitä suurempina sitä enemmän veri taas virtaa.
3.
Se, mistä olemme tulleet, on mennyt.
Se, mitä nyt teemme, on toisille tulevaisuus.
Nyt kaivamme hautaa. Maapallon kokoista elämän päätöstä.
Jos haluat tietää tulevaisuuden, katso jälkiisi.
Ajan hengen on kuviteltava loppunsa, lopetettava kaivuunsa.
Nyt on mennyttä.
Kuvittelun leikissä syntyy huomisen henki.
4.
Kuvittelu piirtää totuuden rajat, jotka häviävät
Maailma yllättää kuvitellun ja kuvittelu maailman. Ne ovat ihmisen luojat.
Itseään on vaikea täydelleen hahmottaa, koska itseään ei voi nähdä itsessään.
Kuvittelu luo persoonan jo ennen kuin persoonaa vielä on.
5.
Vain kuvittelija kykenee katsomaan silmien taakse tyhjyyteen, niin maailmat kuitenkin syntyvät.
Kun kuvittelu saa hyvän silmät, moni on yhden koskettama.
Nähdyksi tuleminen on kosketuksen kokemus.
Ihmisten näkijä on heidän kokija.
——
(4.
Piittaamattomuuden jäljet ovat järjettömän.
Jäljen poikkeama on järjen syy.
Tajullinen piittaa poikkeamastaan.
Hyvä on järjen tahto poiketa.)
