Jossain päin maailmaa eräs liikemies teki kauppoja kaupungin omistamasta kiinteistöstä, joka sijaitsi hyvällä, ei vaan aivan hitti paikalla. Vahvistaakseen kaupungin myyntihaluja hän lupasi lahjoittaa vielä kävelysiltarahat kaupungille. Silta piti rakentaman tietysti tuon kiinteistön lähettyviltä toiselle puolelle jokea, missä sijaitsi kaupungin historiallinen keskusta ja jossain vaiheessa kunnostuksen jälkeen avattava hieno ja arvokas ravintola. Kauppahinta oli joidenkin mukaan törkeän halpa.
Tämä esimerkki, jos mikä, on omiaan nostamaan keskustelua lahjoittamisesta ja lahjomisesta.
Aristoteles kuvaa lahjoittamista hyveenä, joka kuuluu yksilön luonteen ominaisuuksiin. Luonteen hyveisiin vaikutetaan kasvatuksen avulla. Lahjoittaminen hyveenä edellyttää rahassa mitattavan omaisuuden antamista pois. Omaisuuden tai rahan lahjoittaminen vaatii hyveelliseltä yksilöltä paljon, sillä yleensä ihmiset ovat taipuvaisia pitämään itsellään ja haalimaan lisää omaisuutta. Jotta lahjoittaminen olisi hyveellinen teko, täytyy sen täyttää tietyt ehdot. Lahjoittaminen tarkoittaa pois antamista oikealle kohteelle, oikeaan aikaan ja sen tarkoituksena on auttaa muita ihmisiä, mutta ei lahjoittajaa itseään. Lahjoittaminen ei myöskään saa olla tuhlaavaisuutta, jonka seurauksena lahjoittaja itse joutuu vaikeuksiin. Lahjoituksen vastaanottajan taas täytyy ottaa huomioon se, onko lahjoituksen ottaminen soveliasta ts. mikä on lahjoituksen lähde ja tarkoitus. Lahjoittamisen suuruus hyveellisessä merkityksessä on suhteessa siihen, mikä on lahjoittajan varallisuus. Siten opiskelijan lahjoittamana 20 euroa on hyveellistä, mutta suurituloisen kohdalla se on merkki kitsaudesta.
Suomessa ei ehkä ole ainakaan suurituloisten ja varakkaiden lahjoittamisen kulttuuri kovin kehittynyttä, jolloin lahjoituksen ja pidempään harjoitetun lahjonnan rajat eivät ole kovin selviä. Lahjoittamisen filosofiaan tutustuminen avartaa varmasti lahjoittajankin sielua ja auttaa tutustumaan omien tarkoitusperien mielekkyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti