Joskus alkoi elämä ilman toivoa. Taivaasta tuli kolikon kuva.
Ei nimeämätön ole olematon, nimeämätön hengittää syytä vailla.
Kun näet kauneuden itkevän, tunnet surun.
Minä on vain kieliopillinen välttämättömyys. Ymmärrys kuuluu sielun alaan.
Yhtään ei olisi ilman muiden rakkautta. Ennen aikaa ja paikkaa, rakkaus.
Jos voitat vain rahaa, olet kolikkokone.
On vain yksi tapa voittaa itsensä, sen tietää rakastuneet.
Jälleen syntyä vammojensa varjoon, hengitys kuljettaa valoon.
Kuka pelkää, saa hengittää.
Jos rakkautesi päätyy suruun, muutut.
Kun sormellasi selaat, et päätäsi muista.
Onnellisuus on kaihottavissa, unelmissa. Kuluttaja myy, itsensä.
Köyhä keskittyy rikkauteen. Köyhä on rikkauden välttämätön ehto. Jos rikas, köyhä.
Ajattelu uskoo itseensä ennen kuin usko loikkaa ristiriitaan.
Uskovaiset tulee aina, mutta ajattelijoita eivät ole.
Jos faktoja halutaan, ne on kulttuurin puolella.
Dostojevski ei ole ortodoksi. Hän on sen kriitikko, kyseenalaistaja.
Kysymyksen alla kaikki, eikä mitään sen ulkopuolella.
