Kirkkojen alta ei maaperä petä, vaikka muuten maa muokataan jatkuvasti uudelleen.
Kristinusko on tarina pahasta, jossa sen Jumalakin tuntuu olevan lähinnä uhraajan asemassa.
Miten elää ihminen, joka on pahaksi kerrottu, ainoana toivonaan järjelle käsittämätön?
Jatkuva pelastussanoman hokeminen on mahdollista vain pahan tarinassa.
Syylliset tehdään syyttämällä. Ennusteet toteutuvat ennustamalla.
Tarinan ennustama järki toteuttaa ennustuksen. Ei ole toivoa ihmisessä.
Yksilöllisen pelastumisen oppi ajaa opin kannattajat toisiaan vastaan.
Opit ihmisen alkuperästä ovat toisiaan vastaan. Ne kuitenkin unohtavat, että niitä yhdistää alkuperän kysymisen oppi.
Jos en kysy alkuperääni, en ole enää yksi vaan monta.
Jos yksi uskoo, pelastuvatko muutkin? Jos kaikki uskovat, onko enää yhtä?
Vapaus on alkuperätön moneus. Sen myöntäminen on suuri lohtu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti