Kirjoitin joskus Hengen helium (2004) aforismikokoelmassani: "Rahan valta on demokratian ylittämätön este." En voinut kuvitella, että näin nopeasti aforismin ajatus konkretisoituu Suomessa. Satojen tuhansien eurojen satsaus kansanedustajien (lue: Keskustan ja kokoomuksen + Päivi Lipposen) vaalikampanjaan on tuottanut eduskunnan ja sitä myötä hallituksen, joka on sen sananmukaisessa merkityksessä OSTETTU. Ja sitä myöten sen päätökset on tilattu. Perintöverouudistus on tästä kaikkein räikein esimerkki.
Se, että esimerkiksi ministeri asettaa moraalisesti yritykset ja ammattiyhdistysliikkeen samalla tasolle lahjoittajana, ei kerro pelkästään sokeudesta vaan myös siitä itsestään selvyydestä kenen, tai paremminkin minkä, etuja hän on ajamassa. Yritys tavoittelee aina voiton maksimointia välineinään työvoima, luonnonvarat ja sijoitettu pääoma. Yritys pyrkii sijoitetun pääoman maksimointiin työvoiman ja luonnonvarojen kustannuksella. Ammattiyhdistysliike sen sijaan pyrkii olemaan työntekijöiden edunvalvoja pääoman (ja siten yrityksen perusidean) valtaa vastaan. Yritystä ja ammattiyhdistysliikettä tosin yhdistää se kestämätön näkemys, että luonto on hyödynnettävissä raaka-aineena loppuun saakka.
Jos nyt tämä kriisi ohitetaan ilman lakia rikkoneiden ministerien eroa, on edessä todellinen kriisi: miksi kenenkään tarvitsee lakia noudattaa. Vanha sanonta muunneltuna pätee: "Me emme toimi, kuten sanotte vaan kuten toimitte."
